Kallioseinämällä on asuntoja kolmessa kerroksessa. Tavanomaiset asumukset ovat alinna, seuraavassa kerroksessa asuvat naiset kun heillä on kuukautiset, ja ylimpään kerrokseen viedään kuolleet. Elämä ja meno on kovin alkukantaista, mutta kosketus ulkomaailmaan kuitenkin on, turistien vuoksi.
Meidän kenttäkeittiömme yleensä hankkii muona-ainekset paikallisesti, joten ainakin afrikkalaisista aineksista tehtyä ruokaa on saatu. Dogonissa meille valmistettiin ruokaa alkuperäisväestön voimin. Dogonit lahtasivat kolme vuohta. Ne roikotettiin puihin kaulastaan, dogonit avasivat kurkun ja panivat elukat paloiksi sukkelasti varttitunnissa. Ruuaksi laittaminen kestikin sitten kauemmin, ainakin kolme tuntia eli hyvin afrikkalaiseen tapaan. Siinä oli vuohta pieninä paloina, hieman curryntyyppinen paksu kastike ja lisukkeeksi perunoita.
Täällä on äärettömän köyhää kaikkialla. Jos haluaa tuntea pistoja sydämessään ihmisten köyhyyden vuoksi, kannattaa tulla käymään täällä. Mutta kaikki ovat kuitenkin hirvittävän iloisia. Vastaantulevat naisetkin jotka kantavat isoja ruukkuja päänsä päällä, hymyilevät kun näkevät Sitikat. -Täällä Burkina Fasossa tenavat eivät ole onneksi yhtä innokkaita tekemään tuttavuutta kuin Malissa; siellä ne olivat kuin kärpäset joka paikassa…
Alue on savannimaista. Täällä Sahelin alueella kasvaa jotain - matalia pensaita ja ruohoa. Saharan levittäytyminen näkyy, hiekka valloittaa näitäkin alueita.
Ilmasto on erittäin kuumaa, hikoiluttavaa. Jotkut ovat kärsineet lämpöhalvauksen oireista. Eilen ajoimme vain 20 kilometriä, mutta siihen menikin koko päivä. Ajo oli taas tosi kovaa työntöä ja vetoa. Illalla vielä kiipesimme kallionjyrkänteelle katsomaan maisemaa – yksi ja toinen valitti huonoa oloa.
Tänä aamuna ajoon lähtiessä tuli ensimmäinen tekninen ongelma: kun käänsi rattia, pyörät eivät kääntyneet. Vaikka ajoa oli eilen ollut vain muutama kymmenen kilometriä ja kaikki rikot korjattu, tänään ei ohjaus toiminut. Mekaanikot saivat kuitenkin Sitikan kuntoon ja päästiin matkaan.
Meillä on ollut nyt viisi rengasrikkoa, tasaiseen tahtiin. Tämä uusi, viides rikko oli hauskasti se rengas, joka ensimmäisenä korjattiin. Kaikki renkaat on korjattu, ja näköjään uusi kierros lähtee alusta. Meillä on kaikki hyvin, kaikki ongelmat ovat sellaisia että ne ovat ratkaistavissa. Itsellä on ollut kaikki kunnossa heti kun pääsi Valkeakoskelta pois :)
Nyt pidämme leiriä Ouahigouyassa, erään hotellintapaisen pihamaalla, joka on kuin leirintäalue. Täällä melkein joka paikannimi alkaa “oua”, mikä sen merkitys lienee…
Huomenna alkaa ajo kohti Ouagadougouta, jossa pysähdymme seuraavan kerran. Burkina Fasossa ollaan vain kaksi päivää, sitten ajetaan Beninin rajalle. Siellä alkaa jo viidakkoalue.
- - - - -
Greetings from Burkina
From Djenne we drove the short leg to the Dogon Plateau where we stayed for two days, and familiarized ourselves with the Dogon culture. 300,000 people live there in the houses dug in the cliff. The cliff is 200km wide and 200 – 300m high. The entire face of the cliff is in use. There are three floors in the cliff: the lowest one includes the normal dwellings, the women go to the second floor dwellings when they have their menstruation period, and the deceased are put onto the third floor.
It is essential that this Dogon region is so well preserved, mostly perhaps because it is quite difficult to get in there. The life there is primitive, although the people do have contact with the outside world – through the tourists.
In Dogon, we had a real local, African meal. The Dogons took three goats, hung them in trees by their necks, opened the throats - and dismembered them, quickly, in quarters. Then, preparing the goats for a meal took a long time, about three hours . Real African. The meal included goat in small pieces, a curry-type sauce and potatoes.
It is an enormous have-not life everywhere here. If you are a person who wants to feel the twinge of guilt in your heart, please come to visit here. And yet – they all seem to be so glad. Everyone smiles when meeting us – even the women who carry those big pots upon their head, smile when seeing Sitikkas. – Here in Burkina Faso, fortunately the kids are not as excited about us as they were in Mali – there they were like flies…
It is very hot, makes us sweat. Yesterday we drove only 20km but it took the whole day. It was more pushing and dragging the car than driving. In the evening we climbed up to a cliff to have a look at the landscape. Some people felt bad, they suffered from heat stroke symptoms.
This morning, when starting, we got the first technical problem in the Sitikka-10. When spinning the wheel, the tyres did not move. Yesterday everything had been repaired after the tough 20km drive, but in the morning the steering did not function. The mechanics then did their job and we went on driving.
We have had five tyre punctures altogether. Yesterday the fifth one happened. Every tyre has been repaired, and now it has come round to the beginning again. This was the tyre repaired first .
Things have gone quite well. For me, everything has been just great after I got out from Valkeakoski ☺ All the problems have been solvable.
We are camping now in the yard of a hotel-type building here in Ouahigouya. Tomorrow we shall drive to Ouagadougou. We shall stay in Burkina Faso for two days, then – on to the frontier of Benin…and towards the jungle region.
