Pohjois-Beninissä ajettiin, mutta käytiin myös hyväntekeväisyysjutuissa. Vierailimme mm. yhdessä koulussa, ja se oli kertakaikkinen kokemus. Jos tenavat ovat hulluja muutenkin, niin tässä koulussa vasta sanoinkuvaamatonta oli! Mukulat juoksivat ja hyppivät ja kiipesivät toistensa päälle innoissaan ihan hulluina, lauloivat ja soittivat ja nauroivat ja intoilivat. Jokaisen sanan minkä sanoimme he huusivat kuorossa kaikuna. Se oli aivan käsittämätöntä menoa, en ole ennen nähnyt enkä kokenut.
Nyt on jo nähty muitakin eläimiä kuin kotieläinvuohia. Krokotiilejä, virtahepoja, antilooppeja ja apinoita. Yksi Sitikka oli saanut seuraa norsusta. Se oli lähtenyt ärsyyntyneenä kävelemään auton perässä ja jonkin matkan päästä alkanut hyökätä juosten. Siinä olivat norsun kanssa juosseet kilpaa.
Kuumaa on, tosi kuumaa, ja kosteaa, suunnattoman kosteaa. On viidakkomainen tuntu. Standardilämpötila on 30 – 40° C, ei tosiaan ole kylmästä tietoa kuten alkumatkalla. -Sunnuntaina voin huonosti, olin kai saanut jonkinlaisen auringonpistoksen. Nukuin kokonaisen päivän ja tilanne parani sillä kuntoon.
Climate Benin is tropical; hot and humid in south; semiarid (quite dry) in north. Overall, the dry season runs from November to April, and a rainy season from the end of April through September. The mean temperature is near 80 degrees.
Meitä kehotettiin panemaan täällä päälle umpinaiset kengät ja pitkälahkeiset housut , siispä jotain pistovaaroja voi luonnossa olla. Jos jotakin vaaraa on, se on luonnosta. Muuten vaarat ovat vähäisiä, esimerkiksi varkauksista ei ole mitään pelkoa.
Autot ovat olleet tosi kovilla täällä – tähän kovien iskujen arkeen ei sovi kukaan auton vaalija, sen verran rajua on ajo välillä. Täällä ajetaan ihan pikkuteitä pitkin, niissä on vain yksi renkaanjälki, autoilla ei näillä teillä ajeta. Maasto on kuivaa ja pitävää, mutta tie äärimmäisen kapea. Saa miettiä tarkoin miten Sitikkansa pyörät ohjaa ettei tule vahinkoa. Trail on toteutettu jo neljättä kertaa, joten reitinvalinnat ovat upeat ja onnistuneet. Joku mittarimato on nämä tutkinut ja määritellyt, tosi hienosti valittu reitit. Me ajamme täällä ihan ihmisten pihoilla ja pelloilla, jossa kuljetaan korkeintaan mopolla. Ja joka puolella vastaanotto on yhtä iloinen ja hymyilevä. Me ollaan kuin joitakin hyväntahdon lähettiläitä ☺ Sitikka on siitäkin hyvä ralliauto, että sillä pääsee lähelle ihmisiä toisin kuin joillakin muilla autopeleillä. Nämä beniniläisethän jo osaavat odottaa tätä sitikkakarnevaalia, kun kolme kertaa ovat jo sen nähneet.
–Oho, mikäs mopokolonna tuossa menee ohi? NIitä on ainakin viisikymmentä ja lisää vain tulee ja tulee?
Liikenne on täällä yleisholtitonta. Jos kaksi autoa ajaa yhtäaikaa samalla tiellä, ne todennäköisesti osuvat yhteen. Täällä on paljon enemmän liikennettä kuin esimerkiksi Malissa tai Burkina Fasossa. Siellä muutenkin asujaimistoa oli näkyvissä vähän, täällä taas on paljon väkeä ja myös liikennettä. Olemme Beninissä jo isomman sivilisaation ja sivistyksen piirissä.
Alkaa jo tuntua, että trail on päättymässä. Saa päättyäkin. Kyllä ajamisesta on saanut jo kyllikseen. On ollut hienoa ja kiinnostavaa koko trailin ajan, maisemat ovat muuttuneet äärimmäisyydestä toiseen ihan viikottain. Mutta on mukavaa ettei enää ole hiekassa ajoa, siihen ehti kyllästyä – hiekka tietää sitä että siihen jää ihan varmasti jumiin. Malissa ylitettiin yksi joki, muuten on ollut hiekkaista ja savannimaista.
Nyt on jäljellä periaatteessa vain kaksi oikeata ajopäivää. Nyt ei ole tiedossa, tuleeko vastaan suoalueita vai onko maasto tällaista kiinteää tästä eteenkinpäin.
Ylihuomenna olemme jo Beninin etelärannikolla, siellä enää fiestat ja pääkaupungissa käynti, sitten lentokoneella kotiin. –En lähtisi missään tapauksessa ajamalla takaisin. Sen verran on ajokiintiö täyttynyt. Tämä on ihan tuttu psykologinen tunne tällaisten matkojen loppupuolella – alkaa riittää tällä kertaa, ja lähtee mielellään lentämällä takaisin. Perjantaina viimeinen raportti.
- - - -
Now in Benin – the Goal land
We have driven only short daily legs during the past few days, zigzagging in the Northern Benin. There we also had some charity events to take part in. A visit to a local school was something I'll never forget. If the children were mad keen everywhere we drove, this experience was just unspeakable. They ran and danced, bobbed over each other, quite crazy, they sang and talked and laughed. Every word we said they repeated yelling… The run was absolutely incomprehensible!
We are camping in the Middle Benin's woodland, it is quite a jungle forest here, tight and humid. We have now seen some other animals than just goats – crocodiles, apes, hippos and antelopes. One Sitikka-Team had got an elephant as company. The angry animal had started to walk after their car, and a bit later broke suddenly into a run. They had had a real race there with the elephant.
It's hot, extremely hot and humid, huge humidity – as if you were in a jungle :). The temperature is 30° - 40°C, not a sign of the coldness that we had at the beginning of the trail. On Sunday I felt bad, I had kind of heatstroke I think. Sleeping the whole day helped me to recover.
They told us to wear closed shoes and long trousers now. There might be some risk of getting a bite from some small animal on the ground. If there are some dangers, they are in nature. Otherwise, it is harmless to go and walk everywhere, no thieves, not that kind of fear at all.
The route maker of the Trail has done an excellent job. He has been a real measuring worm. We are driving here on very narrow paths, in real terrain and not on the main roads. There is only one tyre print on the 'road', they drive at most by mopeds on them. We need to be very careful when steering our Sitikka on the huge narrow paths. We drive through the yards and fields of the people and get very close to them. Everywhere the people seem to feel happy about us. This trail has been used three times before, and the people are already used to the "Sitikka carnival".
-Oh, what ever is that moped column? At least 50 mopeds are driving there and more and more are coming…
The traffic here is just reckless. If there are two cars on the road simultaneously, they will surely strike. There is much more traffic here than in for example Mali or Burkina Faso. Of course there are many more inhabitants, too. We are now among a more extensive civilization than in the Sahara countries.
The trail is turning to its ending, we have only two driving days left. That is good. I have driven enough, and will come back home gladly by plane. Under no circumstances would I start to drive back. It is kind of a psychological sense that when you are getting to the end, everything has just been enough. And I am totally finished with driving in the sand. It is guaranteed that you will be stuck in it when you start.
The trail has been very interesting. The landscape has changed enormously week by week. Tomorrow, we are going to the Southern coast of Benin – there we will have the Fiesta and then drive on to the capital city. On Friday, the last report!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti