Nyt on ollut vain vähän ajoa edelliseen legiin nähden, nyt on huilailtu ja tutustuttu alueeseen. Mauritanian ja Malin välillä ajettiin savannityyppistä aluetta pitkin, hiekkaa ja matalaa ruohoa, ja siinä oli oikeata rallifiilistä. Malin raja oli helppo, aivan toista kuin Mauritanian rajan ylitys. Täällä on selvästi mustan Afrikan rento meininki, poliisejakaan ei juuri näy. Mauritaniassa piti n. joka 20 kilometrin jälkeen pysähtyä näyttämään papereita poliisille, mutta täällä on toisenlaista.
Olimme kaksi yötä Malin pääkaupungissa, siistissä sisämajoituksessa. Tapasin siellä kaksi suomalaista samassa pienessä hotellissa jossa majoituimme. Toisen kaverin laukku näytti niin suomalaisen armeijan laukulta että arvasin alkuperän. Yleensä tapaan hyvin vähän suomalaisia reissuillani, nyt sattui kaksi kohdalle. Vapaapäivänä siellä istuksittiin ja katseltiin kaupunkia.
Maliin tulo oli aikamoinen aikamatka. Täällä eletään ja tehdään töitä kuten tuhat vuotta sitten. Rakennukset on tehty mudasta, ja työvälineet ovat samoja kuin muinoin. Maisema on tundraa ja aavikkoa.
Se on ollut hauskaa, mitten kaikki ihmiset - ja varsinkin lapset - innostuvat CV:istä ihan mahdottomasti, ihan joka paikassa. Jokaisella on iso hymy naamalla kun he näkevät meidät. Lapset etenkin ovat aivan hillittömiä varsinkin kun pysähdytään. Melkein mukavampi on katsella heidän iloaan auton ikkunan takaa kuin pysähdyksissä ☺
Tämä legi on mennyt leppoisammin kuin edelliset. Nytkin olemme ensimmäisten joukossa etapilla, olleet perillä jo noin puoli tuntia. Täällä on vasta kaksi autoa. Me inhotaan pimeää ja ajetaan siksi tarkasti ja mahdollisimman tehokkaasti. Täällä on juuri nyt vielä valoisaa mutta viiden minuutin päästä ihan pilkkopimeää. Tänään meillä oli vain yksi rengasrikko, eli tosi vähän on ollut ongelmia, muilla sitäkin enemmän.
Huomenna on tiedossa jonkin verran ajoa, ja sitten pysähdymme tutustumaan Dogon-kulttuuriin. Se on kuulemma hienoa kulttuuria, en tiedä siitä vielä enempää mutta kuuluu olevan UNESCOn suojelemaa. Viivymme kaksi päivää Dogonissa ja sitten lähdemme Burkina Fasoon.
The Dogon are a group of people living in the central plateau region of Mali, south of the Niger bend near the city of Bandiagara in the Mopti region. They number just under 800,000. The Dogon are best known for their mythology, their mask dances, wooden sculpture and their architecture. The past century has seen significant changes in the social organization, material culture and beliefs of the Dogon, partly because Dogon country is one of Mali's major tourist attractions.
Päivämatkat alkavat lyhetä. En tiedä kuitenkaan ovatko ne sitten helpompia vai vaikeampia - kohta lähestytään suoaluetta ja viidakkoa.
Tämä puhelin on herkkä peli, pitää etsiä välillä pitkään paikkaa josta yhteys onnistuu. Nyt seison taas rakennuksen katolla, ja yhteys on hyvä. Radio Sunin kanssa yhteys ei ole onnistunut eikä varmaan onnistukaan sieltäpäin.
- - - -
Convivial for a change
We are now staying in Djenne, one of the most famous oases in the Sahara. Timbuktu is 400km from here. As said, it would be great to visit Timbuktu, but we cannot go there on this journey. I think it’s a bit difficult to get there in general, too. This oasis is very stereotypical, there are cubical buildings made of mud. The biggest mud building in the world is here.
We have driven only a little compared to prior legs. We have had some rest and familiarized ourselves with the region. Between Mauritania and Mali we drove through a savannah region. That was like a real rally!
The Mali frontier was easy to cross, quite different from the Mauritanian one. It seems that we are now in black Africa where everything is rather freewheeling. In Mauritania, we had to stop every 20km to show our papers to the police. It is quite different here.
We spent two nights in the capital of Mali, in a decent indoor lodging. On our free day we just walked around and sat about here and there. I met two Finns there, too. Normally I very rarely meet Finns on my journeys, but now it happened. I recognised one of them from the Finnish Army bag he had.
It was like going back in time when coming to Mali. The lifestyle, the equipment, buildings… everything is medieval. The landscape is like the tundra or desert.
It has been great to see how high-spirited all the people have been when seeing the Sitikkas. Big big smiles everywhere. Especially the children are even over-enthusiastic about us. It’s nearly nicer to feel their joy through the car window than meeting them.
This leg has been more relaxed than the earlier ones. Now, we are the first Sitikka in the camp again, we arrived half an hour ago. We hate driving in the dark, and we also drive effectively. We had only one blow-out today – so, not many problems. The other teams have more troubles with their cars.
Tomorrow, we will drive for a while and then we stop for two days to explore the Dogon near the city of Bandiagara in the Mopti region. They say that it is a brilliant culture, I don’t yet know about that. The Dogon culture is under UNESCO protection. After two days we will leave for Burkina Faso.
The daily legs seem to get shorter from now on. I don’t know if it will be easier or tougher… We are now getting closer to the swamp and jungle area. We’ll see!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti