Meiltä irtosi lokasuoja jossakin matkan varrella, eikä me huomattu sitä. Joku löysi sen ja toimitti perille, se oli rusinana. Sen yli oli ajettu. Se saatiin korjatuksi matkan varrella pienessä pajassa, jossa oli varusteina rautasaha, vasara ja kolvi. Korjaaja teki lokasuojasta niillä vehkeillä ihan uuden.
Eilen oli vielä 3 kilometriä vetoa ja työntöä upottavassa hiekassa, tänään ajettiin kestopäällysteellä. Bensan saamisen kanssa on ollut ongelmia. Mauritaniassa ei ole bensaa tarjolla, ja sitä on etsittävä ja haettava salaisista paikoista. Tienvarren polttoainepumpuissa on vain dieseliä, mutta ei bensaa. Nyt oltiin leirissä pari tuntia ja oli pakko vielä lähteä bensanetsintäreissulle, vaikka olo onkin tosi väsynyt – tietää ajaneensa…
Me yövymme nyt leirillä Kiffan lähellä, n. 20 kilometrin päässä sieltä. Bensanosto on silkkaa salakauppaa. Tiedän jo että bensa on “esans” ranskaksi, sillä saa kyllä jonkinlaista tavaraa ämpärissä kun hakee ja kyselee aikansa. Bensan laatuun ei kannata täällä kyllä kiinnittää mitään huomiota, kunhan jotain esanssia saa niin hyvä on.
Marokkolaiset olivat kaikkialla fantastisia, mutta nämä mauritanialaiset ovat pidättyväisiä - paitsi lapset jotka ovat koko ajan naamalla “bonzuur söör” ja heitä saa ihan hätistellä loitommas. Marokossahan sattui sellainenkin juttu, että unohdin kameran yhteen kahvilaan pöydälle. Huomasin vasta jonkin matkan päästä että kamera oli jäänyt jonnekin. Joku paikallinen oli löytänyt kameran ja ajoi meidän perään vaikka kuinka pitkän matkan tuomaan sen…
Täällä on kuumaa. Tänään oli erityisesti tosi kuumaa, 37° - 38°C:n kieppeillä. Yöt ovat sopivia, n. 20°C. Eilen oli ensimmäinen kerta kun jouduimme ajamaan leiriin pimeässä. Valojen maadoitus meni veke sen lokasuojan mukana, ja meillä oli ainoastaan käsinpideltävä lamppu käytettävissä. Se oli kiinni tupakansytyttimessä ja jotakin sillä valaisi kyllä. Olimme ajaa kamelin päälle - se makoili keskellä tietä pilkkopimeässä. “Kameli!”
On kertakaikkiaan kamalaa ajaa säkkipimeässä.
Meillä ei ole ollut isompia murheita, vain pari irronnutta rengasta ja yksi lokasuoja. Korjauksiin on nyt mennyt 15 euroa, jossa on mukana jo hieman pakoputken hitsaamistakin. Ei ole hölmöilty ja matka on edennyt hyvin. Fiilikset ovat hyvät, vain olo on nyt tosi tosi väsynyt. Trailin ainoa vapaapäivä tulee parin päivän päästä. Voi olla ettei silloin tule omia excursioita oikein tehdyksi. Satelliittiyhteys toimii hyvin näin päin, mutta ei minulle kannata soittaa. En pysty pitämään ajossa puhelimen antennia satelliittia päin jotta yhteys onnistuisi…on sen verran muuta tekemistä.
- - - -
Quite torrid…
Three savage days behind us – driving in sand, sand and…sand. We have pushed, dragged out, trundled the cars. I am absolutely beaten. There are now broken shafts and ribs. Now I totally understand why we needed to install the steel roll cages into the Sitikkas. When you have to drive in soft, sinking sand, you have to drive as fast as you can, and when a dune suddenly comes to an end, the car goes flying up with its team.
We lost one wing when driving somewhere without noticing that at all. Someone found it and brought it back to us – it was like a raisin, it had been run over. We found a little “repair shop” where the man had a hack saw, a hammer and a soldering iron. With this equipment he made the wing as new.
Yesterday, there was still a 3km-drive in the soft sand, today we drove on the pavement. The problem is getting petrol. There are some petrol pumps by the side of the road in Mauritania, but only diesel. We have to ask and try to find petrol some where else, in hidden places. Now, after just camping here a couple of hours, we had to leave to look for petrol. And we are so tired - one knows what it means to drive…
We are camping near Kiffa, about 20km from the village. Buying petrol is a real smuggling trade. I already know that petrol is “essance” in French, and by saying that word you can get some kind of petrol from some hidden places. When you ask hard enough, someone brings you petrol in a bucket. It’s not worthwhile checking the quality of the petrol – if you just get some “essance”, you are happy.
The Moroccans, everywhere we drove, were just fantastic. These people here in Mauritania are more restrained, except the children who are in your face all the time, “bonjour sir” and you need to even drive them away. One thing happened in Morocco. I forgot my camera at a cafe. We had driven some time when I noticed my loss. Well, a local man had found my camera and drove after us to return it!
It’s hot here today. Especially hot, 37° - 38°C. The nights are nice, about 20°C.
Yesterday we had to drive in the dark, for the first time on the tour. It is awful, absolutely awful. The grounding for the lights was lost because the wing had fallen off. We had only one lamp that we had to operate manually. It was connected to the cigarette lighter charger. That was our only source. We nearly drove over a camel that was laying there in the middle of the road. “Camel!”
Really, it is ghastly to drive in the pitch-black.
Things have gone quite well, nevertheless. Just two tires and one lost wing. Repair costs have been €15 and that includes welding the exhaust pipe. We have not fooled about and have proceeded well. The spirit is great, the only feeling is a deep tiredness. In two days time, we will have the only free day of the trail. It might be that I will not make any excursions during that day…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti