…tämä satellittipuhelimesta soittaminen on suunnilleen vaikeinta maailmassa… okei, jatketaan taas…
Viime sunnuntaina kun lähdimme Marokossa edelliseltä leiriltä jatkamaan matkaa, sattui tähän asti dramaattisin tapaus. Aamuviideltä oli säkkipimeää ja pantiin autossa kaikki mahdolliset valot päälle. Sähköpiuhat kuumenivat ajossa niin että auto syttyi palamaan. Ensin tuli savua konepellin alta, ja sitten leimahtivat liekit. Vaahtosammutinta sain opetella käyttämään ensimmäisen kerran elämässäni. Liekit saatiin sammumaan, ja noin tunnin verran touhuttiin uusia kytkentöjä. Seitsemältä olikin sitten jo riittävän valoisaa ajaa. Laturin ja käynnistyksen sähkökytkennät oli tehty hyvin mutta muut hieman löysemmin. Nyt sitten campilla laittelemme valoja parempaan kuosiin.
Marokosta Länsi-Saharan läpi tänne Mauritaniaan oli kammottavan pitkä siirtymä. Kolme päivää ajettiin 1 500 km, koko matka meren rantaa. Maisema pysyi koko ajan yhtä tympeänä, ei mitään eikä ketään missään ja meri samanlainen harmaa koko ajan. Vain kerran nähtiin flamingoja hiekan ja meren välisellä kaistaleella. Muuten oli yhtä ja samaa tasaista maisemaa.
Kaikkein vaikeinta ajo oli Länsi-Saharan ja Mauritanian välisellä 5 kilometrin pätkällä, joka on jotain no-man’s land. Se oli pelkkää pehmeää hiekkaa ilman minkäänlaista tienpohjaa.
Länsi-Sahara on yksi maailman harvimmin asutuista seuduista: keskimäärin maassa asuu vain yksi asukas jokaista neliökilometriä kohden.
Täällä Mauritaniassa maisema on myös hyvin köyhää, ja kaupunkikin on varsin alkukantainen. Meillä on ollut vain vähän ongelmia auton kanssa, toisilla sitäkin enemmän. Kävimme täällä paikallisessa rengasliikkeessä korjauttamassa kaksi rengasta. Se maksoi 1 500 paikallista rahaa (ouguiya), joka Suomen rahassa teki 5 euroa.
Sää on muuttunut nyt ratkaisevasti: vuorilla Marokossa oli kylmää, ja rannikolla päivälämpö ensin 20 – 25°, nyt 35°C. Pilviä ei ole lainkaan, sää on kirkas. Pakottavan kuumaksi ajo ei käynyt Länsi-Saharassakaan, kun ajettiin koko matka meren tuntumassa.
Käsittääkseni koko ryhmä on edelleen koossa. Me tulemme Juhan kanssa edelleen ensimmäisten joukossa leirille, ja nytkin vielä 18 autoa on edelleen Mauritanian rajalla kun me olemme jo perillä. Aika pitkään toiset viipyvät legeillä. Ehkä he kaahaavat ja saavat autonsa rikki ja joutuvat pitämään taukoja. Meillä on tapana ajaa hyvin varovasti maastossa, ja auto pysyy kunnossa. Aikaa ei tuhlata eikä pausseja pidetä. Monilla muilla on ollut paljon ongelmia jousituksen kanssa, ja muitakin teknisiä ongelmia aika lailla.
Kaikki on hyvin, vain tuo sähköongelma säikäytti, muuten kaikki on kunnossa.
Täältä lähdetään kohti oikeata Sahara-Saharaa. Se tietää hiekkaa, hiekkaa ja lisää hiekkaa…3 – 4 päivää ihan vain hiekan yli kulkemista. Missään ei näy mitään, ei ihmisiä eikä eläimiä. Kameleita ei lasketa, sillä nehän ovat kuin porot Lapissa, jonkun kotieläimiä.
Perjantaina soitan ehkä keskeltä silkkaa hiekkaa, ja kokeilen saanko satelliittiyhteyden. Saharan yli kulkee vähemmän satellitteja kuin pohjoisempana.
Afrikan-terveisiä jokaiselle!
- - - - -
The frontier of Mauritania crossed
We are camping now in Nouadhibou, the second biggest town in Mauritania. The border formalities were draining, they took 4.5 hours. Still, if we were independently on this journey, the time would have been double. The French language is absolutely necessary and we don’t speak French. The TT organisation is good at French, and they negotiate with the officers effectively.
… telephoning from this satellite mobile phone is probably one of the hardest things in the world…okay, let’s continue again…
Last Sunday, in Morocco, when we left from the camp for the route again, we had the most dramatic incident so far. Our car burst into flames. It was pitch-black at 5am when starting, and we needed to light every lamp in the car. The electric wires heated up and caused the fire. For the first time in my life I needed the foam fire extinguisher. For about one hour we worked to get the wires and lights to function somehow, and now we are fixing them in the camp.
The drive from Morocco, through the Western Sahara was a ghastly long shift thorugh a plain, foul landscape. We drove 3 days, 1.500km along the coast, and all the time it was just nothing and no-one there, the sea was grey, the landscape was just boring. Only once we saw some flamingos between the sand and the seashore.
When driving in no-man’s land between the Western Sahara and Mauritania, about 5km, it was really tough. The route was just soft, sinking sand, not a sign of firm ground.
Here in Mauritania, the landscape is quite barren and the town of Nouadhibou is very primitive, too. We had our Sitikka's two tyres fixed here at a local tyre dealer. The labour cost 1.500 local money (ouguiya), that is 5 euros. We have had only a few problems with the car, the others have had more.
The weather has changed: in Morocco it was cold in mountains, then in the coast 20 – 25°C, now 35°C. It was not too hot in the Western Sahara either, because we drove along the seashore.
I suppose that the TT group is still together. We always reach the camp among the first teams. Now, there are 18 cars still at the Mauritanian frontier. We wonder how long the other teams can stay on the legs – they maybe drive dangerously and get their car broken. We with Juha normally drive in the terrain very carefully, and do not have any breaks because of fixing the car.
From here we will start towards the real Sahara-Sahara. That is sand, sand and some more sand. We will drive 3 – 4 days in the middle of nothing: no people, no animals, no nothing… we don’t count the camels because they are like the reindeers in Lapland, someone’s domestic animals…
I'll try to contact you again on Friday. Regards to all from Africa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti